aika juoksee....

taas mennyt luvattoman kauan ,etten ole kerennyt postailemaan. Fortterilla menee kuten ennennkin ja nyt löytynyt suhteellisen sopiva ruokinta rytmikin ja pojulle tullu kivasti massaa ja alkaa talvikarvan alta löytymään hevonen ja lihakset. On se välistä noiden kanssa sellaista tähti tieteilyä,kun yksi sopii yhdelle ja se ei sitten käykään toiselle... ettei se aina nyt mene että "kun tää sopii meijänkin pollelle,niin kyllähän se nyt sunkin käy!" no ei se niin vaan ole mennyt. Taas saanut purra moneen otteeseen hammasta eri asioiden suhteen ,on sitten ollut kyseessä ruokinta,kratsastus ja muu hevoseen liittyvä asia. Jokaisella meillä on eri oppikunnat ja tavat hoitaa hevosiamme. Ollaan vuosien saatossa käyty eri valmentajilla,erillaisilla talleilla ja poimittu sieltä niitä pieniä vinkkejä hienosäätöineen,jolla ollaan luotu se kultainen keskitie oman hevosen kanssa. Ainakin itse olen yrittänyt ottaa vinkkejä eri tahoilta ja katsonut mikä sopii parhaiten omalleni. Samoin ratsastuksessa en usko ,että on sitä yhtä ja oikeaa tapaa. Fortterin kanssa en ole monenkaan opissa käynyt. Pääsääntöisesti olen aina ratsastanut yksin. Se on aika huono homma koska olen monista sioista päässyt livistämään ja sen nyt huomaan ajan kanssa tuomineen istunta ongelmineen. Nyt kiireiden takia joudun paljon liisaamaan Fortteria Maaritin käyttöön joka ratsastaa ja pitäis jotkut kisatkin käydä. itse en ole valmis kisaamaan ja siksi haluan radalle F.n selkään sellaisen joka on kisannut ja on valmentautunut aktiivisesti. Aikaisemmin jo tuolla kirjoitin siitä,kun lähdetään turhan herkästi neuvomaan muita ,mutta peitotaan ne omat ongelmat sekä unohdetaan,että ei kannattaisi ihan kaikkea suustaan päästää. Joillakin saattaa oikeasti olla muutenkin vaikeaa tuskailla omine ongelmineen hevosensa kanssa. niin lähdetään sitten vielä provosoimaan tilannetta aiheuttaen lisää pahaa mieltä toiselle.

 Jokainen meistä toivoo olevansa tarpeeksi hyvä ratsastaja omallensa ja tekevänsä asiat oikein.Jokaisella meillä on haave ja tavoite kehittyä ratsastajana. Toiset haluaa kisaamaan isommille kentille ja toiset vaativimmille kouluradoille. Toisille riittää ,että saa harrastaa hevosen kanssa ja jos siltä tuntuu niin lähteä vaikkapa pitkällä maastolenkille. Ennen kun voi lähteä muita neuvomaan ja sanomaan kuinka pitäisi tehdä,voisi muistaa vilkaista peiliin. Itse odotan kesää ja uusia haasteita, varsinkin haluan nähdä F.n kouluradoilla vaikken itse siellä selässä kiikukkaan. Myös olen muitakin suunnitelmia meidän yhteiseen harrastamiseen suunitellut. Se vaan jää nähtäväksi onnistuuko ne :)

Hyvää kesän odotusta ja toivottavasti tulisi lämmin ja vähäsateinen kesä :)

perjantai vol 2. mamma selässä =)

https://www.facebook.com/pages/El%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-Fortterin-kanssa/614416035282411?ref=hl Fortterin blogi myös Facebookissa :)

Johanna ja Fotu

No niin elikkä oli taas mitä ihanin perjantai. Johanna tuli käymään Sauvosta ja pääsi Fortterin satulaan parin vuoden tauon jälkeen. Oli kyllä ilo huomata ,että hänkin näki sen, että Fotu on muuttunut paljon tässä ajassa niin ratsastettavuudeltaan kuin muutenkin. Ruuna oli todella rento ja lunkki ei  paljoa hötkyillyt minnekkään. Pitkästä aikaa sain itse olla kameran takana ja katsoa menoa maastakäsin. Kävin kyllä itsekkin selässä loppu ajasta, ei sitä vaan malta olla menemättä sinne selkään ;)

Johanna teki paljon siirtymisiä ja kuulosteli miltä ruuna vaikutti... riemun hihkasuja tuli paljon ja mikä eniten ihastutti oli se että joku muukin huomaa sen kehityksen ja sain uskoa siihen että olen oikeaan suuntaan mennyt pojan kanssa!!

Valmennuksessa...

kevättä kohti ja toivottavasti näitä valmennuksia nyt tulisi vaan enemmän ja itsellä riittäisi aika. ja se iän ikuinen raha kysymys. Mutta Eilisen valkun jäkeen sen verran hyvä fiilis,että nyt panostusta ja repii jokainen sentti ja aika niin varmastio päästään etenemään ja toivonkin ,että Fotu kehittyy eteenpäin vaikka sillä jo ikää 14 mutta vuosia vielä on kuhan kinttu kestää,niin mitää rajoja ei ole.

Eilinen Iitun valmennus oli hyvinkin onnistunut. Vaikkakin itse olen ihan kiero siellä selässä ja turhauttaa etten saa itseäni oikeaa asentoon vaikka kuinka yrittäisin. Alkus verkattiin kaikki askel lajit läpi ja sitten aloitettiin vasta työt. Tehtävänä oli pitkillä sivuilla pohkeen väistöt ja lyhyille sivuille voltit. Toisella voltilla asetettiin ulos ja toisella sisään...sama tehtävä ravissa,mutta mun ja fotun osalta ne meni aivan penkin alle koska ravi väistöjä se ei osaa. ei ymmärrä tarkoitusta ravissakin voisi väistää sivulle. Noh ensi kerralla paremmin. loppu tunnista ravattiin pääty ympyrälä hakien hevosille tahti niin että tuli fiilis,ettei tarvite puseka hevosta eteenpäin tai pidättää vaan että moottori toimii ja jää siihen alle vaan rullaamaan. Fotu oli todella kevyt ja pehmeä edestä. Itsellä vaan tuppaa liikkeet välilä olemaan korjauksineen liian isoja joista se hämmentyi. Sekin saatiin hiomalla korjattu ja istunta alkoi suoristumaan loppu tunnista. Pakko jumpata lation ja alaselän aluetta. Koska kipua oli tunnin jälkeen ja satulassa ei vaan ollut hyvä istua.

                                         Nuo korvat ne vaan on pystyssä miltein joka kuvassa <3

Fotu taipiu letkeästi ympyröillä ja oli paljon elastisempi ,kuin pitkiin aikoihin.Ei puskenut lavan kanssa ja moottorikin rullasi hienoisesti.

 Laukassa oli ongelmia oman istunnan kanssa. En tiedä mitä tapahtuu ,kun laukka nousee itse jännityn ja selkä on tönkkö enkä saa itseäni rentoutumaan. Se on aivan hirveä tunne,kun tulee ihan tyhmäkin olo ettenkö vaan pysty vai mistä kaikki juontaa... turhauttavaa ja suututtavaa... Tänään mennään taas kentälle ja keskityn laukka tehtäviin ja nostoihin. JA SIIHEN ISTUNTAAN!

Fotu oli kumman ilmeikäs oli useita kuvia jossa ilmeet kertoi kylä kaiken =)

Yksi syy miksi tuo pallura sydämmen sulatti ,oli nuo korvat <3 Siellä missä kamera ja tapahtuu niin korvat tötteröllä ja poseeraamaan. Itse kun yritän ottaa kuvaa niin korvat sojottaa joka ilman suuntaan.